”Niin, siis, jos voisit saada lukutaidostasi rahaa,
ottaisitko? Et siis saisi pitää lukutaitoasi. Jos joku antaisi sinulle viisi
miljoonaa shillinkiä, mutta et enää osaisi lukea, ottaisitko ne vastaan?”
Oloni oli epämukava. Haastateltavat tuijottivat minua.
Eihän se niin toimi?
Koulutushan on nimenomaan jotain, mitä sinulta ei voi ottaa pois. Varas voi
viedä rahat taskustasi, voit olla nälkäisenä viikon, mutta kun kerran olet
oppinut jotain, sitä ei sinulta voi kukaan viedä. Sillä perustelulla
Pakolaisavun työntekijätkin yrittävät saada lisää pakolaisia kursseille. Nyt
tiedottaja tulee kysymään hölmöjä.
Pakolaisapu valmistelee lukutaitokampanjaa syksyn
lukutaitopäivää varten ja haastattelen parhaillaan lukutaitokursseilla käyviä
pakolaisia tarinoita varten. Suomessa muotoiltu kampanjastrategia näyttää
paperilla hyvältä: haastattelun lopuksi kysytään ytimekkäästi, millä hinnalla kovalla työllä
ansaittu lukutaito myytäisiin pois ja miksi tai miksi ei.
Ensimmäisen tulkin kanssa onnistuin pitkän selityksen
jälkeen saamaan hänet ymmärtämään, että kyse on metaforista, ja eihän niin
oikeasti voi tehdä. Tarkoituksena on saada esille lukutaidon merkitys
pakolaisille, selitin.
Toisena päivänä tulkki sanoi ymmärtävänsä, mutta
kun olimme pitkään keskustelleet koulutuksen merkityksestä ja yritin lopulta
kysyä häneltä (tulkki toimi myös opettajana lukutaitokurssilla) myisikö hän
lukutaitonsa viidellä miljoonalla hän vastasi myöntävästi. Kun yllättyneenä
kysyin miksi, hän sanoi käyttävänsä rahat aloittaakseen lukutaito- ja
koulutusohjelman. Ei tainnut kysymyksen henki mennä perille.
Oli mielenkiintoista huomata, miten meille niin helposti
ymmärrettävä kysymys ei toimi lainkaan tässä ympäristössä. Pitää keksiä muotoilu,
joka sopisi paremmin pakolaisten kulttuurissa. Ehdotuksia otetaan vastaan!
Videossa kysymyksen ymmärtänyt tulkki Esther kysyy ryhmältä, myisivätkö lukutaitonsa.
