Punaista hiekkaa ja äänekkäitä naapureita

”Sudanilaiset ovat rikkaita ja äänekkäitä. Heitä asuu kymmenittäin isoissa taloissa ja he ajavat kalliita autoja. Somalialaiset ovat pidättyväistä porukkaa eivätkä he juuri ole muiden kanssa tekemisissä. Kongolaiset taas muistuttavat ugandalaisia, mutta kielimuuri on heille ongelma.”

Tämän olen oppinut ensimmäisenä viikkonani Pakolaisavun Etvo-vapaaehtoisena. Sen perusteella naapurini ovat varmaan sudanilaisia, niin paljon meteliä he pitävät iltaisin.

Tehokkaalle suomalaiselle työnteko täällä voi aluksi tuntua tökkivältä. Olen työskennellyt uutistoimittajana niin kauan, että tunnen itseni tehottomaksi, kun en kirjoita vähintään yhtä juttua päivässä. Toisaalta juuri siksi kaipasinkin vaihtelua, aikaa itselleni ja ajatuksilleni ja hidasta työntekoa. Se vaatii näköjään totuttelemista.

Maanantaina kävin tutustumassa Pakolaisavun kaupunkipakolaisten toimnitaan täällä Kampalassa, mutta suuri osa ryhmistä oli vasta palailemassa joululomiltaan. Uusi ystäväni totesi, että hänen toimistonsa End of the year -juhla pidettiin 9. tammikuuta, mikä kuvaa ajankulkua täällä hyvin.

Yllä oleviin stereotypioihin voisi siis lisätä pari lausetta.

”Ugandalaiset ovat rentoa porukkaa, jotka tykkäävät lomailusta vähän liiankin paljon. Suomalaiset taas ovat kärsimättömiä, eivätkä osaa ottaa rennosti. Vastahan palailtiin joululomilta!”

Mutta kun mittari näyttää kolmeakymmentä ja punainen hiekka pöllyää, ei vaan voi olla kiire minnekään. Joten tänään pidin parin tunnin lounastauon, ja tuntuu siltä, ettei hitaaseen menoon ole vaikea tottua  Paluu suomalaiseen arkeen puolen vuoden päästä lienee vaikeampaa.

Kaikki eivät kuitenkaan lomailleet. Kongolaispakolaisten
säästö- ja lainaryhmä tapasi maanantaina.

Pakolaislapset opiskelivat englantia. Koulut alkaa helmikuussa,
ja luokan parhaat pääsevät Pakolaisavun kustantamana kouluun.