Thursday 22 January 2015

African Time

Kova kaukokaipuu jäi päälle, kun muutama vuosi sitten hyvästelin Tansanian suurimman kaupungin Dar es Salaamin. Olin asunut siellä muutaman kuukauden, ja palattuani Suomeen olen kaivannut takaisin Afrikkaan.

Täällä Ugandassa paljon on niin kuin muistinkin. Heinäsirkkojen surinasta täyttyvät trooppiset yöt, kylmä olut ja lantioita liikuttamaan houkutteleva musiikki sekä tietysti mukavat ihmiset.

Mutta toissa päivänä vähemmän innostavat muistot palasivat mieleen. Muistin kahden tunnin odottelun yliopiston aulassa Darissa, kun olin tullut haastattelemaan professoria. Puolitoista tuntia hitaasti tyhjenevän limsapullon ääressä kahvilassa odottamassa haastateltavaa, joka sentään oli ilmoittanut olevansa myöhässä ja pahoitellut asiaa.

Eilen Pakolaisavun yhteistyökumppanin Refugee Law Projectin toimistolla suomalainen kärsimättömyys joutui taas jäähylle, kun lähdin tapaamaan HIV-positiivisten naisten traumaryhmää.

Ryhmän piti tavata klo 14.20, ja minut laitettiin klo 14.10 odottamaan kirjastoon.

Kun kello näytti 14.25 ja olin lukenut kaikkien kirjaselkien tekstit läpi, nousin ja menin taas vastaanotolle. Darissa jo pari kuukautta asunut Liselott olisi puistellut päätään ja kuiskannut vierustoverille, että katso nyt tuota mzungua.

”Tulin siis tapaamaan ryhmää, jonka sessio on jo alkanut!” yritin kiihkeästi selittää vastaanottovirkailijoille. Silloin takaa kuului lempeä ääni, ja nuori mies nimeltään Francis kertoi olevansa vastuussa oleva sosiaalityöntekijä ja lupasi viedä minut ryhmän luo, kunhan kaikki ryhmäläiset saapuisivat paikalle.

Francis osoitti minut takaisin kirjaston muovituolille, jossa tuijotin hölmistyneenä pölyistä lattiaa mielikuvituksellinen häntä koipien välissä. Nyt pitää hengittää, rentoutua ja omaksua afrikkalainen ajankäsitys. Kyllä se ryhmä vielä sieltä tulee.

Kello 14.47 (kyllä, kirjoitin muistiin) ajattelin, että oikeasti hei, missä ne nyt viipyy. Kello 14.58 olin laskenut ysin kertotaulun läpi sekä etu- että takaperin ja tuskanhiki puski pintaan.  

15.03 totesin muistavani vielä kaikki Suomen kielen sijamuodot. Kello 15.08 olin juuri siirtymässä swahilin konkordijärjestelmää kertaamaan, mutta onnekseni Francis tuli pelastamaan.

Kun pari tuntia myöhemmin lähdin toimistolta naisten kertomusten kanssa, kärsimättömyys oli viimeinen asia mielessä.


No comments:

Post a Comment