Kova kaukokaipuu jäi päälle, kun muutama vuosi sitten
hyvästelin Tansanian suurimman kaupungin Dar es Salaamin. Olin asunut siellä
muutaman kuukauden, ja palattuani Suomeen olen kaivannut takaisin Afrikkaan.
Täällä Ugandassa paljon on niin kuin muistinkin. Heinäsirkkojen
surinasta täyttyvät trooppiset yöt, kylmä olut ja lantioita liikuttamaan
houkutteleva musiikki sekä tietysti mukavat ihmiset.
Mutta toissa päivänä vähemmän innostavat muistot palasivat mieleen.
Muistin kahden tunnin odottelun yliopiston aulassa Darissa, kun olin tullut
haastattelemaan professoria. Puolitoista tuntia hitaasti tyhjenevän limsapullon
ääressä kahvilassa odottamassa haastateltavaa, joka sentään oli ilmoittanut
olevansa myöhässä ja pahoitellut asiaa.
Eilen Pakolaisavun yhteistyökumppanin Refugee Law Projectin
toimistolla suomalainen kärsimättömyys joutui taas jäähylle, kun lähdin tapaamaan
HIV-positiivisten naisten traumaryhmää.
Ryhmän piti tavata klo 14.20, ja minut laitettiin klo 14.10
odottamaan kirjastoon.
Kun kello näytti 14.25 ja olin lukenut kaikkien kirjaselkien
tekstit läpi, nousin ja menin taas vastaanotolle. Darissa jo pari kuukautta
asunut Liselott olisi puistellut päätään ja kuiskannut vierustoverille, että
katso nyt tuota mzungua.
”Tulin siis tapaamaan ryhmää, jonka sessio on jo alkanut!”
yritin kiihkeästi selittää vastaanottovirkailijoille. Silloin takaa kuului
lempeä ääni, ja nuori mies nimeltään Francis kertoi olevansa vastuussa oleva
sosiaalityöntekijä ja lupasi viedä minut ryhmän luo, kunhan kaikki ryhmäläiset
saapuisivat paikalle.
Francis osoitti minut takaisin kirjaston muovituolille,
jossa tuijotin hölmistyneenä pölyistä lattiaa mielikuvituksellinen häntä
koipien välissä. Nyt pitää hengittää, rentoutua ja omaksua afrikkalainen
ajankäsitys. Kyllä se ryhmä vielä sieltä tulee.
Kello 14.47 (kyllä, kirjoitin muistiin) ajattelin, että
oikeasti hei, missä ne nyt viipyy. Kello 14.58 olin laskenut ysin kertotaulun
läpi sekä etu- että takaperin ja tuskanhiki puski pintaan.
15.03 totesin muistavani vielä kaikki Suomen
kielen sijamuodot. Kello 15.08 olin juuri siirtymässä swahilin
konkordijärjestelmää kertaamaan, mutta onnekseni Francis tuli pelastamaan.
Kun pari tuntia myöhemmin lähdin toimistolta naisten kertomusten kanssa, kärsimättömyys oli viimeinen asia mielessä.
No comments:
Post a Comment